Varattu linja

Talossamme oli jo pitkään asunut venäläinen asiakas. Kolleegan ollessa iltavuorossa soi puhelin.
Linja rahisi kuin julmettu ja ääni toisti selvästi muistilapusta lukien „yksi kolme kaksi“ eli tämän venäläisen huoneennumero.

Kolleegani näki että huoneen linja on varattu ja yritti selittää sitä puhelinäänelle.

- Linja on varattu. Va-rat-tu!
- Yksi kolme kaksi!
- Occupied.. buzy, line is buzy!
- Yksi kolme kaksi!

Kuumeista miettimistä millä saada toinen tajuamaan. Kunnes kolleegani keksi seuraavan keinon:

- tuut-tuut-tuut-tuut!
- (naurua) aah!

Perille meni.

Emmentaltäti

Istuskelin eräänä seesteisenä viikonloppuaamuna respassa aamuvuorossa omiani puuhaillen. Aamiaisruuhka oli jo meneillään, asiakkaita tuli alakertaan toinen toisensa perässä. Yhtäkkiä näin kun joku pujahti suoraan ulko-ovesta aamiaishuoneeseen. Suljin heti kassan ja lähdin perään katsomaan kenestä on kyse.

Seisovan pöydän ääressä natustelee juustosiivua selkeästikin ei hotelliin kuuluva henkilö: Varsinainen täti-moonika, vaatteet olivat kukkaa ja raitaa, päässä joku suunnilleen hedelmähattu. Kysyin napakasti huoneennumeroa, täti katsoo minua röyhkeästi silmiin ja sanoo ettei asu hotellissa. Sanoin yhtä napakasti että hän voi siinä tapauksessa tulla kanssani respaan maksamaan extra-aamiaisen ja sen jälkeen vapaasti ottaa lisää aamupalaa. „En maksa.", sanoo täti, leuka uhmakkaasti eteenpäin työnnettynä. Samalla vastaanotossa soi puhelin ja juoksin kiukusta kihisten respaan jättäen tädin toistaiseksi niille sijoilleen.

Luurissa ollessani näen kun täti samoilee itsevarmasti juustoviipaletta nakerrellen aulan esitteitä selaamaan (olisin voinut heittää sitä veitsellä). No, samalla kun puhelu oli loppumassa, näen miten tämä ottaa hattunsa päästään ja PUKLAA kamalan kasan emmentaalia hattuunsa ja pistää sen lopuksi takaisin päähänsä!
Hihat paloi. Error.
Kaamealla karjaisulla huusin sille että nyt tuosta tasan suoraa linjaa ovesta ulos ja HETI PAI-KAL-LA! Yritti jotain napista vastaan, karjaisin siis uudelleen UUULOOOSSSS (samalla kulmahampaitani karmeasti väläytellen). No sitten se meni. En kyllä varmaan ole koskaan niin kovaääniseksi heittäytynyt asiakkaan edessä.

Samainen täti on tullut tutuksi myös kolleegoilleni. Esim kerran marssi ulkoa ja istahti aulaan, (hyvin hiljainen iltapäivä, ei ketään talossa), kaivoi punkkupullon laukusta ja täysin itsestäänselvästi ryysteli siitä aikansa. Sitten se ilmoitti että oi voi nyt hällä rupes oksettamaan. Kollega tuijotti silmät lautasena kun täti ilmoitti melkein samaan hengenvetoon : « - - mutta ei hätää, oksennan kyllä kukkaruukkuun.»
Uloshan se lensi.